Hmm. Mitähä vahvuuksia mulla ois verkkonuorisotyöhön. Öööööh.. no ainaki tiiän suurinpiirtein sivustot missä nuoret pyörii paljon, nii ois hyvä et on tietonen minne sivustoille kannattaa alkaa mainostaa tästä verkkonuorisotyöstä ja minne sitä voi toteuttaa.
Koen ite ainaki olevani luotettava henkilö, jolle voi kertoo murheita ja huolia, ilman että ne leviää mihinkään. Toisaalta nuortenhan on muutenki helppo netissä kertoa huolistaan, kun sen voi tehdä nimettömänä.
Rakastan auttaa ihmisiä, ja sitä että nään mitenkä niiden olo alkaa helpottua kun on joku jolle puhua.
Oon vahvasti sillä kannalla että jatkan nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajan tutkinnon jälkeen opiskelemaan psykologiksi. Siitäkin voi jo päätellä että haluan kuunnella ja yhdessä keksiä nuorten tai vanhempienkin ihmisten kanssa ratkaisut ongelmiin.
Ratkaisu ongelmiin löytyy aina, ellei täydellinen niin jonkinlainen ratkaisu kuitenkin. Joskus helposti, joskus vähän vaikeammin. Joidenkin ongelmien selvittämiseen menee paljon aikaa, jotkut taas ratkeaa nopeesti.
Varmasti tässä työssä pitää muistaa että ihmiset on yksilöllisiä. Joillekkin tietyt asiat voi olla ihan ok, jotkut taas saattaa ottaa asiat tosi raskaasti. Ihmisten ongelmia ei saa vähätellä yhtään, vaan täytyy auttaa samalla tavalla,vaikka itselleen sama asia tuntuisikin helpolta.
Kokemuksia ihmisten auttamiseen voi saada mistä vaan. Koulusta, harrastuksista, kavereista... Ite ainaki oon pitäny monia kerhoja, joissa pienet lapset monesti on tullu kertomaan huolistaan, niin kerhoajalta kuin kotona tapahtuneista asioista. Oon huomannu että pitää ite olla rauhallinen kaikissa tilanteissa, eikä alkaa kauhistelemaan asiaa, vaan istua alas johonkin rauhalliseen paikkaan. Kun kerholainen lähtee taas iloisena kotiin ja halaa ulko-ovella, tietää että osasi auttaa oikein.
Minua kiinnostaa kuunnella toisten asioita, ja oon tosi kiinnostunu muiden elämästä. En silti yritä urkkia toisten elämää mistään kautta, mutta jos joku tulee kertomaan jotain juttua niin oon kyllä innoissani kuuntelemassa enkä vaa tekstaile ja hymähtele välillä.
Nuorelle on tosi tärkeetä että näyttää siltä että on oikeesti kiinnostunu tämän asioista ja kuuntelee kokoajan eikä ole kiire minnekkään muualle, vaan keskittyy pelkästään siihen asiaan mitä nuori on kertomassa. Tätä voi näyttää eleillä, esim. nyökyttelemällä ja pitämällä katsekontaktia. Jos kertoja alkaa itkemään, eikä tunne häntä kovin hyvin niin voi pistää käden vaikka olkapäälle ja rauhoitella sitä kautta. Vierasta ihmistä en menisi halaamaan ellei hän itse sitä pyydä/halua.
Tässä tekstissä suurinosa on oman pään tuotoksia, mutta silmäilin myös tätä teksitä:
http://www.kommentti.fi/kolumnit/yhteis%C3%B6pedagogi-moniammatillisessa-verkkonuorisoty%C3%B6ss%C3%A4
kuva: google
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti